Kivisen omaehtoinen teos koostuu pitkist , arjenmakuisista, hieman beat-henkisist runoista. Runojen maisemina ovat tyly kaupunkimilj sek ironisesti kuvattu pelimaailma. Kielentaju on erinomainen, runot eiv t eksy tunteilemaan tai selittelem n mit n, ne sanovat sanottavansa suorasukaisin s kein, jotka vuolaudessaankin s ilytt v t j nnitteens hyvin: "Min olen humalassa/ en tarpeeksi p st kseni korkealaatuisesta j rjest ni// vaan p st kseni t st tietokoneistetusta arjesta/ t st aamujen v ritt m st kurjasta, harmaasta p ivityksest ." Pitk runo "Kun Caiuksen kanssa kerran/ kuljin el m n joutomaalla" voisi olla melkeinp Alfred Jarryn kyn st , siin m rin h ik ilem t n se on kielelt n ja asenteeltaan. P nsis isen todellisuuden kuvaamiseen keskittyv Deathmatchia ja Janxin ponua on hieman yksitasoinen, mutta kiinnostava ja harkitun kapeassa tyylilajissaan onnistunut runoteos: r vi ja herkk , keinonsa hallitseva, ajankuvaa tehokkaasti ilmaiseva.- Kirjallisuusraadin arvio; 3. palkinto P talo-instituutin vuoden 2013 kilpailussa.