T m kirjaha on err nlaesta Rankamet n rapsotiijjaa, on sonnaatintapasie selekosesta, korulauseita kynsipytingist , lasihelemill tosin, on sekkaan mahtunu muutama Tankaki. On murrerunnoa riimill ja iliman, on jokunen vappamittanen ja aenaki yks haesoo vahvasti kaevala-mitalle. Oon n et kirjotellu toestakymmenen vujen aekana ja pelannu melekeen saman ajan verran entiijjaa, ett julukasenko en julukase. Vaen nyt l hestyy tuo 50-vuotisuus niin pahasti, ett ajattelin ett ei kae se maene t st enn huonone. Runnoessa on kantaaottavaa asijaa, tosin kaikki ei sit hoksi, enk aena min k , ennenko joku siit maenihtoo. Ite vertaan mielell ni runoja puuhun, taikka puun k ytt n yllees kki, on jokunen panneeliksi kelepaava, on lylypuuta poekaoksilla ja rossoella, on reenjalaksen kylest mm ja latvalahhoa. Toevottavasti sahatavaraan ei oo eksyny niit aijjantausnauloja, ett mahollinen sirkkelihauri ei jouvvu puhumaan rummie, siis kuvvannolliseti. Ja sanotaampa viel , ett met n jokkaesen puun sis ll , vaekka oesi tykky latvan katkassu, voepi olla arvokalun tarpeet, kun vaen joku kaevelee sen essiin. Osaha on runon aehe jo semmossaan.